sunnuntai 10. tammikuuta 2016

Aurinkoläikkiä

Varmaan jo kohta kyllästytte näihin samoihin kuvakulmiin. Itse ainakin toivoisin, että pääsisin joskus kuvaamaan makuuhuonettakin, mutta viime aikoina siellä on valoisaan aikaan ollut aina yksi yövurolainen nukkumassa. Niin kuin nytkin. Istuin pöydän ääressä hahmottelemassa Suomeen muuton budjettia ja arvioimassa suomalaisia asumis- ja elinkustannuksia, kun yhtäkkiä aurinko putkahti esiin vastapäisen talon takaa. Kaivoin nopsaan kameran esille ja räpsäisin pari kuvaa seinillä leikkivistä valopilkuista ja varjoista. 


Fiilikset mahdollisesta Suomeen muutosta on tällä viikolla olleet joka päivä erilaiset. Tunteet vaihtelee pelosta innostukseen. Joka toinen päivä on sellainen olo, että kyllä asiat järjestyy parhain päin ja innolla haaveilen tulevasta. Joka toinen päivä taas on sellainen olo, että kaikki pahimmat pelot ottavat vallan ja pelkään, ettei poikaystäväni löydä töitä ja perheen elätys on kokonaan minun harteillani, päädymme ikuiseen köyhyysloukkuun, enkä kestä sitä, että ollaan koko ajan naamat vastakkain kotona. Parisuhde surkastuu ja minä väsyn ja tuskastun. Joo-o...menee vähän yli nämä kauhuskenaariot. Mulla on todella paha tapa murehtia asioita, jotka eivät ole vielä tapahtuneet, eivätkä ehkä koskaan toteudukaan. Ja vaikka toteutuisivatkin, ei murehtimisella mitään voita. 


Mitään lopullista päätöstä ei ole kuitenkaan mahdollista vielä edes tehdä. Tällä hetkellä pitää odotella pari kuukautta ja katsoa, miten asiat etenevät töissä. Tarkoitus kun nimittäin olisi jatkaa nykyisessä työssä etätyötä Suomesta käsin tehden. Meillä on firmassa useampikin ihminen, jotka tekevät näin. Tämä edellyttäisi kuitenkin sitä, että työajastani menisi ainakin 75-100 % Suomessa olevien projektien hoitamiseen. Tällä hetkellä tilanne ei ole vielä sellainen, että muutto olisi perusteltavissa. Toivon mukaan alkava kevät tuo muutoksen oikeaan suuntaan. Niin ainakin pitäisi teoriassa tapahtua, mutta kokemuksesta tiedän, että tällaiset asiat ottavat aikansa ja projektit käynnistyvät hitaasti. 


Saattaa kuitenkin käydä niin, että sitten kun projektit kunnolla käynnistyvät, pitää muutto hoitaa aikamoisessa kiireessä ja tohinassa. Siksi haluankin olla valmistautunut ja aloitin miettimällä juurikin noita budjettiasioita. Asioissa on niin monta puolta kuitenkin, että haluan punnita kaikki vaihtoehdot huolella. 


2 kommenttia:

  1. Epävarmuuden hetkillä minä usein ajattelen, että asioilla on tapana järjestyä. Jollakin tavalla asiat vain yleensä loksahtavat paikoilleen. Mutta ehkä se on ihan järkevääkin, ettei hyppää uuteen liian ruusuisin kuvitelmin, vaan juurikin noin realistisesti ja hyvin valmistautuneena kuin sinä. Silloin kaikki todennäköisesti sujuu juuri niin kuin toivotte!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin ne asiat aina järjestyykin :) Siihen ei vaan hermoilun hetkellä aina muista luottaa.

      Poista