Astiakaappi ilman astioita

Jotenkin niin tyypillistä allekirjoittaneelta on mennä ostamaan astiakaappi ja vasta sen jälkeen todeta, etten edes omista riittävästi astioita, jotta niitä riittäisi sekä keittiön kaapistoon että olohuoneen vitriiniin. Lisäisin tähän kohtaan silmienpyörittelyhymiön, jos sellainen olisi saatavilla. 

Olin siis mielikuvissani nähnyt olohuoneessa juuri tällaisen kaapin ja sen sisällä kokoelman yksinkertaisen kauniita posliiniastioita, tyylikkäitä viinilaseja ja pellavaisia lautasliinoja taiteltuna säntilliseen pinoon. Ongelmana on vaan se, etten tosiaan omista mitään noista listatuista asioista. Hyvä puoli tässä on tietenkin se, että nyt mulla on taydellinen tekosyy lähteä astiaostoksille. 

Kaappi itsessään on juuri sellainen, jollaisen olin mielessäni tuolle paikalle nähnytkin. Maalasin sisäosat valkoisella ja päällystin hyllyt lahjapaperilla. Muuten se saa olla juuri tuollainen kuin on, kulumineen ja maaliroiskeineen kaikkineen. Ja löytyihän sitä jotain kaappiin laitettavaakin. Mulle on kertynyt melkoinen kasa tyynynpäällisiä ja niille löytyi sopiva paikka ylähyllyltä. Lasikuvun sisällä on Prahasta ostamani soittorasia. 

Arkkupöytä tuli taloon

Olen jo pitkään haaveillut vanhasta arkusta, joka toimittaisi olohuoneessa sohvapöydän virkaa. Vanhaan kotiin tällainen olisi ollut liian suuri, mutta tänne se sopii oikein mainiosti. Nyt, kun arkku on paikallaan, en voi muuta kuin ihastella. Se on juuri sellainen, mistä haaveilin. Kävin sitä katsomassa kolmeen kertaan vanhaintavaraliikkeessä  ja onnekseni se oli siellä vielä eilen. Sain sen kotiin kuljetettuna vielä saman päivän aikana. Arkun lisäksi ostin vanhan vitriinikaapin astiakaapiksi, mutta siitä kohta lisää. 

Art Decoa ja yllättäviä käänteitä

Eilen illalla istahdin sohvalle ja nostin läppärin syliin, aikeenani postata näistä Art Deco -kuvista, kun suunnitelmat muuttuivat äkisti. Meiltä meni nimittäin sähköt poikki, eikä vaan meiltä, vaan koko kadulta ja sitä seuraavalta. Myöhemmin ilmeni, että koko kaupunginosa oli pimeänä. 

Kerrankin oli allekirjoittaneen sisustusvimmasta oikein konkreettista hyötyä, kun sytytimme kaikki huushollista löytyneet kynttilät. Kaikkiaan katkos kesti yli kaksi tuntia ja sinä aikana sain loppuun yhden romaanin ja ehdimme tuijotella pitkän tovin ulos ikkunasta ja pohdiskella, että tuollaiseltako täällä on näyttänyt ennen sähkövalojen aikaa, kun kodeissa on vietetty iltoja kynttilän ja kaasulampun valossa. 

Kymmenen aikoihin sähköt palasivat, mutta ei jännitys siltä illalta vielä siihen päättynyt, nimittäin sen jälkeen meidän talon eteen parkkeerasi kaksi paloautoa ja palomiehet kävivät kolkuttelemassa seinänaapurin ovelle. Koitin kurkkia parvekkeelta, mitä seinän takana alakerrassa tapahtuu, mutta se asia ei koskaan selvinnyt. Ilmeisesti ei kuitenkaan ollut mistään vakavasta kysymys, kun palomiehet seisoskelivat talon edessä rennosti huulta heittäen ja vartin jälkeen keräsivät kamppeensa ja ajoivat pois. Olipahan tuossa taas ihmeteltävää joksikin aikaa. 

Se, mistä piti alun perin kirjoittaa, ei tietenkään tunnu kovin ajankohtaiselta enää. Piti kirjoittaa näistä Art Deco -kuvista, jotka ovat siis kirjan sivuja. Työpaikkani muuton yhteydessä heitettiin paljon tavaraa pois ja pelastin puoliksi vettyneen Art Decoa käsittelevän kirjan roskalavalta. Nappasin talteen parhaiten säilyneet sivut ja nämä kuvat olisi tarkoitus laittaa esille olohuoneen seinälle. 

Päivän asu: rento ruutumekko

Sillä aikaa, kun makuuhuoneen sisustus "muhii", ajattelin postata vähän lisää vaatteista ja tyylistä. Aikaikaisemmin kirjoittelin, että luulin vihdoin saaneeni riittävän suuren vaatekaapin, mutta sitten kävikin hyvin nopeasti ilmi, ettei sen kapasiteetti riitä mihinkään. Mitä siellä kaapissa sitten oikein on? No, mekkoja suurimmaksi osaksi. Ja sen lisäksi hameita ja paitapuseroita, jotka ovatkin työpukeutumiseni kulmakivet. Luottoasustani voi lukea täältä. 

Ihailen suunnattomasti 30-50 -lukujen tyyliä ja vaatekaappiin onkin kertynyt vintagemekkoja melkoinen määrä. Vintagen lisäksi pidän kovasti klassisesta prepystä ja tyylistä, jolle en oikein keksi muuta nimeä, kuin librarian chic. Kuvassa on yksi lempparini, 1940-luvun puuvillamekko, joka sopii täydellisesti rentoon viikonlopun viettoon. Alemmassa kuvassa myös yhdet tämän hetken lempikengistäni. Niissä on hauskasti kopisevat kannat. 

Kuinka lisätä väriä sisustukseen?

Kuva ylävasemmalla: H&M, Verhot: Ikea, Matto: H&M, Lipasto: Oliver Bonas, Valaisin: Homebase, Säilytyskori: H&M, Tyynyt ja torkkupeitto H&M

Pitkän harmaa-valkoisen kauden jälkeen olen alkanut taas himoita värejä. Ja vieläpä oikein täyteläisiä ja tummia värejä. Jopa sellaisia värejä, mitkä eivät ole koskaan olleet suosikkien listalla, kuten vaikkapa tumman sinistä. Jostain syystä nyt vaan kuitenkin tuollainen harmaaseen taittuva tumman sininen, kuten tuossa matossa, näyttää mun silmään tosi hyvältä. 

Vaikka haaveilen salaa tumman siniharmaasta seinämaalista ja esiripun punaisista samettiverhoista, olen todellisuudessa tosi varovainen värien käyttäjä. Pelaan samoilla tutuilla lempisävyillä ja yhditän niitä aina valkoiseen. Haluaisin kuitenkin opetella yhdistämään värejä paljon rohkeammin. Ajattelinkin, että meidän makuuhuoneen sisustaminen olisi tähän tarkoitukseen oivallinen harjoitus. 

Toisin kuin olohuone, jossa luonnonvaloa riittää, makkari sijaitsee talon varjoisemmalla puolella, eikä sinne juuri aurinko pilkistä. Siitä tuskin saa häikäisevän raikasta "Alvhem"-makkaria, vaikka latoisi valkoisia pellapeitteitä sängyn täyteen. Ehkä olisi siis parempi tehdä siitä tunnelmallinen, lämmin ja kodikas. Makkarin värikyllästysprojektia silmällä pitäen kokosin pienen ideakollaasin. Ostoslistalla on nyt ainakin ensialkuun tuo siniharmaa matto. 

Minkälainen värien käyttäjä sinä olet? 

Keittiön hyllyn pikafiksaus

Keittiön sisustuksen kanssa on vielä jonkin verran tekemistä. Meidän minikeittiössä oli muuttohetkellä koivun sävyiset kaapin ovet ja asfaltin värinen muovimatto. Mä en jostain syystä yhtään pidä puun sävyistä keittiön kaapistoissa, joten lähes ensimmäinen asia, minkä tein jo heti muuttopäivänä, oli kaapin ovien poistaminen. Suunnitelmissa on myös laittaa uusi muovimatto nykyisen päälle. Meillä on niin pieni keittiö, ettei se oli suurikaan kustannus ja tällainen ratkaisu toimi vanhassa kodissa todella mainiosti. 

Tällaisen pikafiksauksen sain aikaan viikonloppuna, kiinnittämällä kaunista paperia kaapin taustalevyyn. Tähän tarkoitukseen sopii mikä tahansa vähän jämäkämpi paperi, lahjapaperi tai tapetti. Miksei kangaskin. 

Olin ihastunut tuohon paperiin jo jonkin aikaa sitten. Sitä oli myynnissä yhdessä lahjatavaraliikkeessä, jonka ohi kuljin usein. Ostin ensin yhden arkin paperia, tietämättä mihin sitä tulisin käyttämään. Pian ostin toisenkin ja lopulta kolmannen, joka valitettavasti osoittautui viimeiseksi kappaleeksi. Paperiarkit ei ihan riittäneet koko taustan päällystämiseen, joten hommasin ylähyllyille eri kuvioisen, mutta saman sävyisen paperin. Nyt astiasuosikit saivat arvoisensa paikan. 

Iltatunnelmia

Oikein ihana kotoiluviikonloppu takana. Nautin kotona olosta ja kaikesta kotiin liittyvästä puuhailusta valtavasti. Ensi viikolla olen taas töissä Prahassa, joten oli mukava tehdä kotihommia ikään kuin varastoon. Olinkin aika tehokas ja sain toteutettua pientä piristystä keittiöön. Siitä  on kuitenkin ihan oma postauksensa tulossa. 

Tykkään koluta kirpputoreja ja vanhaintavaraliikkeitä ja kävelin aamupäivällä Fulhamiin katsomaan, mitä paikallisista liikkeistä löytyy. Ja löytyihän niistä vaikka mitä. Palasin kotiin kolmen hopeatarjottimen kanssa. Kuvan pullo ja kynttilänjalka tarttuivat mukaan myös. Kynttilänjalka oli alunperin vihertävän ruskea, mutta sutaisin sen pintaan harmaan maalin. Mitäs tykkäätte?

Matkan varrelta löysin myös tosi kiinnostavalta vaikuttavan vanhaintavaraliikkeen. Olisin voinut napata sieltä kerralla mukaani kalusteet vaikka koko asuntoon. Sen verran hyvältä vaikutti valikoima. Sinne pitää ehdottomasti palata paremmalla ajalla. Meillä on etsinnässä vähän isompi ruokapöytä ja olohuoneen pöydäksi sopiva vanha matka-arkku. 

Myrskyn jälkeen

Myrskyisen yön jälkeen heräsin ensimmäiseen lauantaiaamuun uudessa kodissa. Tuuli oli kaatanut kukkaruukut nurin parveekkeella, mutta sen kummenpaa tuhoa ei onneksi ollut päässyt syntymään. Vielä aamullakin tuuli oikein navakasti, kun kävin lähikaupassa ostamassa kahvimaitoa. Oli muuten hauska huomata, etten suinkaan ollut ainoa pyjamahousuissa kauppaan lähtenyt. 

Elämä uudessa kodissa alkaa asettua uomiinsa. Vielä on toki järjestelemistä ja sisustuksen muokkaamisessa menee varmasti viikkoja tai kuukausia, mutta ainakin mulle alkaa hahmottua, mikä tähän kotiin sopii ja mitä tänne halutaan. Viime postauksessa taisin hehkuttaa vaatekaappitilan riittävyyttä. No, sanotaan nyt näin, että taisin arvioida vaatteiden määrän aika reilusti alakanttiin, sillä kaapit on jo sullottu ääriään myoten täyteen ja nurkissa pyörii vielä muutama kassillinen kausivaatteita vailla loppusijoituspaikkaa. Lisätään siis ostoslistaan jonkinlainen säilytyskaluste. 

Olen oppinut, että tässä maassa kaikki ottaa aikansa. Mikään ei tapahdu saman tien tai yhdellä puhelinsoitolla, vaan kaikkien ihmisten ja asioiden perään saa aina soittaa vähintään kahdesti. Meidän piti saada nettiyhtyes toimintaan jo tällä viikolla, mutta eipä vaan ole mitään asian edistymiseksi tapahtunut. Livistin hetkeksi kahvilaan toimittamaan nettiasioitani. Toivottavasti ensi viikolla saadaan yteydet kuntoon. Sillä aikaa ehdin kuitenkin vähän maalailla seiniä ja laittaa kotia kuntoon. Mukavaa lauantaita!