Kevätpäiviä

Tämä paatunut syksyfani on viimein ihastunut kevääseen. Siis tällaiseen Lontoon kevääseen, johon ei onneksi kuulu likaisenharmaita puoliksi sulaneita lumikasoja, vaan vihreyttä ja kukkaloistoa. Ensimmäiset puut alkavat kukkimaan jo maaliskuun alkupuolella. En edes lähde arvailemaan, mitä ne kaikki eri puut ja kukkivat pensaat oikein ovat nimeltään, mutta niiden väriloistosta saa nauttia koko kevään. 

Säät nyt ovat tietysti ihan mitä sattuu, niin kuin tällä saarella asiaan kuuluu. Siinä on kuitenkin hyvätkin puolensa, sillä keväisin voi tulla yllättäviä lämpöaaltoja. Aikaisemmin tällä viikolla päästiin parina päivänä yli kahdenkymmenen lämpöasteen. Harmi vain, että viikolla aika kului pääasiassa sisällä toimistossa, enkä päässyt ihan täysillä nauttimaan lämmöstä. Viikonlopuksi sitten viileni hiukan, mutta onnistuin kuitenkin juomaan eilen kahvit parvekkeella aamuauringossa ja myöhemmin päivällä kävin ystäväni kanssa paistattelemassa päivää myös läheisen pubin terassilla. 

Tänään on aurinko vain pikahdellut silloin tällöin pilvien takaa. Jos ei ala sataa, niin suunnitelmissa olisi käydä ostamassa iso säkillinen multaa ja siirtää parvekkeen kasvit uusiin ruukkuihin. Tilasin Amazonista viisi kappaletta valkoisia parvekelaatikoita, jotka toimitetaan huomenna, maanantaina. Sitten vaan pitäisi päättää, mitä niihin istuttaisin. Murattia nyt ainakin, mutta mitä sen kaveriksi?

Karttaseinä

Pidän valtavan paljon kartoista. Jotenkin vaan niitä ei koskaan väsy katsomaan ja ihmettelemään. Väritkin on niissä usein kauniit. Paljon turkoosiin taittuvaa vaaleansinistä. Kokosin makuuhuoneen seinälle pienen asetelman erilaisia karttoja. Eivät ne tosin oikeita karttoja ole, karttakuvioisia käärepaperiarkkeja, joita saa paikallisesta kirjakauppaketjusta parilla punnalla. 

Tuo seinä on muuten tämän asunnon ainoa seinä, jota minun maalisutini ei ole vielä koskettanut. Se on maalattu Brittein saarten ylivoimaisesti suosituimmalla maalisävyllä, Magnolialla. Lähes jokaisessa näkemässäni vuokra-asunnossa on magnolian väriset seinät ja beige kokolattiamatto. Ja niin on myös meillä. Tai siis oli ennen kuin maalisuti alkoi vimmatusti viuhumaan.

Mietin, maalaanko seinän. Itse sävystä en pidä, vaikka pidän vaaleista ja murretuista sävyistä. Tuo nimenomainen nyt vaan on liian, no tunkkainen. Makuuhuoneessa se jotenkuten menettelee, kun muut seinät on maalattu viileillä sävyillä, jotka taittavat pois tuota persikkaisuutta. Ehkä odotan ainakin yli ensi viikolla tapahtuvan tupatarkastuksen. Huoltoyhtiö tulee nimittäin vuokraisännän puolesta tarkistamaan, missä kunnossa olemme pitäneet asunnon. Toivottavasti ei tule noottia maalaamisesta, tauluista tai irrotetuista kaapinovista. Tai sitten vaan tulkoon, jos on tullakseen, kyllähän ihmiset nyt kuitenkin saavat järjestää kodin mieleisekseen ja mikään ei kuitenkaan ole peruuttamatonta. Seinät saa aina maalattua takaisin, ah niin ihanan magnolian sävyisiksi ja ovet ruuvattua takaisin saranoilleen sitten joskus, kun lähdön aika koittaa.