Kiitokset avuliaalle naapurille

Täällä eletään tällä hetkellä Bank Holiday -viikonloppua, eli toisin sanoen tämä maanantai on yleinen vapaapäivä. Olen käyttänyt tämän pitkän viikonlopun portfolioni tekemiseen ja kahden kokonaisen työpäivän jälkeen mulla on valmiina huikeat neljä sivua viidestätoista. Tässä vaiheessa alkaa tulla korvista ulos jo koko portfoliotouhu.

Olen minä kuitenkin ehtinyt vähän muutakin tekemään. Lauantaiaamuna kävin pienellä kirpparikierroksella ja löysin vanhaintavaraliikkeestä ruokapöydän, jollaista olen etsinyt. Kyseessä on kokopuinen ovaalin muotoinen pöytä sisääntaitettavalla jatkopalalla. Riittävän suuri, jotta voin levittää siihen piirustuspaperini ja tilaa jää vielä läppärille ja kahvikupillekin. 

Kotiinkuljetus kuului hintaan ja pöytä toimitettiinkin meille iltapäivällä, mutta ongelmaksi muodostui liian kapea rappukäytävä. En saanut pöytää millään kannettua kokonaisena meidän asuntoon. Kuljettaja meni menojaan ja jäin yksin pöydän kanssa ihmettelemään, miten sen saisi purettua osiksi. Jalkaosa ja pöytälevy olivat kiinni toisissaan vain muutamalla mutterilla, mutta meidän työkalulaatikosta ei sattunut papukaijapihtejä löytymään, joten yritin vääntää niitä auki tavallisilla pihdeillä. 

Naapurissa asuva vanhempi herrasmies oli pihallaan aitaansa korjaamassa ja huomasi epätoivoiset yritykseni ja tarjosi apuaan. Täytyy sanoa, että kyllä siinä meni hänenkin työkaluillaan melkoisen kauan, ennen kuin jalat saatiin irti. 

Ajattelin, että olisi kohteliasta tarjota jotakin kiitosta konkreettisempaa. Niinpä leivoin eilen lusikkaleipien reseptillä pikkuleipiä, pakkasin ne kauniiseen lasipurkkiin ja vein naapurin sedälle kiitokseksi. Lopputuloksena kaikesta vaivannäöstä saatiin yksi kiitollinen uuden pöydän omistaja ja yksi iloisesti yllättynyt naapurin setä. Ei lainkaan hullumpaa. 

Kuinka ainokainen tomaatti tarjoillaan ja muita kertomuksia

Kesälomailu  on ollut taas avartavaa aikaa. Suomessa vietetyn viikon jälkeen tulimme kumpikin siihen tulokseen, että ensi kesänä haluttaisiin asua asunnossa, jossa on oma piha. 

Ollaan taidettu saada pieni puutarhakärpäsen purema siitä, että tämän kesän aikana on ihan oikeasti saatu parvekkeella jotakin kasvamaankin. Mielessä on alkanut kytemään sellainen ajatus, että puutahanhoito vähän isommassa mittakaavassa voisi olla oikein kiva yhteinen harrastus. Nykyinen parveke on kuitenkin niin kapea, ettei siellä mahdu paljoa kasvattamaan, eikä varsinkaan aikaa viettämään. Kaksi ihmistä ei millään mahdu liikkumaan siellä ilman yhteentörmäystä. 

Kas siellä he ovat, kaksi kypsään ikään ehtinyttä pienokaista. Söin yhden ja jätin toisen poikaystävän poimittavaksi. Olen oikeasti aika yllättynyt siitä, että nuo tosiaankin kypsyivät, koska ne ovat kasvaneet ilman kasvihuoneen suojaa, eikä ollut lainkaan varmaa, riittäisikö lämpö kypsyttämään tomaatit. 

      

Aloitin jo innoissani puutarha-aiheisen Pinterest-kansion. Periaatteessa Englanti on puutarhojen luvattu maa ja puutarhanhoito on osa perienglantilaista kulttuuria, mutta Lontoo on kyllä vähän asia erikseen. Ei sillä, etteikö täältä puutarhoja löytyisi, mutta niiden koko ja kunto onkin sitten asia erikseen, erityisesti, kun on vuokra-asunnosta kysymys. Toiveissa siintäisi kohtuuhintainen 2 makuuhuoneen asunto omalla pihalla, lautalattiolla (tai mikä vaan materiaali, kunhan ei kokolattiamatto) ja valkoisella keittiöllä alueelta, jossa uskaltaa pimeälläkin liikkua. Koska ensimmmäisestä ja viimeisestä kriteeristä ei oikein voi kauheasti joustaa, saattaa olla, että keittiötä ja lattiaa joutuu katsomaan läpi sormien. Ei sitä kuitenkaan koskaan tiedä, sattuuhan niitä löytöjäkin joskus kohdalle. 

Viikonlopun kuulumisia

Olin alun perin suunnitellut eriaiheista postausta, mutta viikonlopusta tulikin niin kiireinen, että kotikuvilla mennään taas. Kirjoitan sen toisen postauksen sitten paremmalla ajalla. Mulla on kesän toinen lomaviikko alkamassa tiistaina ja vietän sen Suomessa, jossa juhlitaan ensi viikonloppuna veljeni häitä. Poikaystäväni lähtee tänään käymään kotonaa Tsekissä ja lentää sitten Suomeen loppuviikosta. 

On tähän viikonloppuun mahtunut sentään muutakin kuin pakkaamista ja siivousta. Kävin perjantain kunniaksi H&M:n alessa ja löysin kympillä king size -kokoiset ruutulakanat. Lisäksi hankin pari pellavaista tyynynpäällistä sohvalle ja samalla päätin vaihtaa sohvanpäälliskankaan takaisin vanhaan tuttuun vaaleanharmaaseen pellavaan. Eipä tarvitse ainakaan varoa kankaan ryppyyntymistä.