Jäädytetty suklaakakku

Parvekejuhlien suklaakakku syntyi suunnilleen tällä reseptillä. 

Sanon suunnilleen, koska mun leipomukset

on aina vähintään puolittain

omasta päästä kehiteltyjä, enkä koskaan oikeastaan

mittaa aineksia. 

Ohjeen mitat ovat siis arvioituja. 

Parvekkeen avajaiset

Parvekekausi avattiin virallisesti eilen

tällaisissa merkeissä. 

Vaati pieniä uudelleenjärjestelyjä, että

saatiin kapealle parvekkeelle

istumapaikat kolmelle.

Mutta hyvinhän me kaikki lopulta sinne

mahduttiin. 

Salaatin ja suklaakakun jälkeen pakattiin

vielä roseviinit ja mansikat kassiin

ja lähdettiin läheiseen

puistoon istuskelemaan. 

Tervetuloa Hyllis ja eteinen

     

Hyllis-hylly kuuluu aivan ehdottomasti omiin Ikea-suosikkeihini. Olen halunnut hankkia sellaisen siitä asti, kun ne ensimmäistä kertaa tulivat markkinoille. Sopivaa paikkaa vain ei ole loytynyt aikaisemmin. 

Hylliksessä on kaikki kohdallaan, koko, materiaali, teollisuushenkinen tyyli ja ennen kaikkea hinta. Ihan uskomatonta, että alle kympillä voi saada hyllyn. Hylliksellä on myös ehkä maailman sympaattisin nimi. 

         

 Miettinette ehkä, mikä on tuon hyllyn takana olevan verhon tarkoitus. Olen tässä viimeisen parin päivän aikana siirtänyt varmaan joka ikistä mööpeliä tässä huushollissa lopulta päätyen tähän verhoratkaisuun. Mua nimittäin alkoi ottaa pannuun se, ettei meillä ollut käytännössä lainkaan eteistä tässä asunnossa. Rappukäytävästä siis tullaan suoraan sisään olohuoneeseen. Toinen ärsyttävä asia oli poikaystävän tietokonepöytä, joka on sellaisessa ikisotkussa, että yksinkertaisesti kyllästyin katselemaan sitä. Ongelma ratkesi, kun virittelin kattoon verhon, joka erottaa pienen osan olohuoneesta omaksi tilakseen. Verhon taakse jää nyt sopiva tila tietokonepöydälle kaikkine sotkuineen, sekä pienelle eteisnurkkaukselle. 

Väriä, kiitos!

Mun piti alkaa kirjoittamaan kädet syyhyten väreistä, mutta sitten katsoin tuota yläkuvaa ja huomasin, että olen unohtanut mainita, että olen taas järjestellyt kalusteita olohuoneessa. Lopputuloksena tietenkin se, että kaikki huonekalut on palanneet kutakuinkin entisille paikoilleen. Vaikka sohva näytti tosi kivalta ikkunan edessä, niin jotenkin huone vaan toimii paljon paremmin näin. 

Väreistä piti sanomani, että mulle käy sisustuksen kanssa joka kerta suunnilleen näin. Aloitan aina hillityn vaaleasta ja neutraalista väripaletista ja valehtelematta joka kerta tarkoitukseni myös on pysytellä vaaleanharmaassa, pellavassa, lunnonvalkoisessa ja terästää sitä ripauksella mustaa tai tumman harmaata. Mutta kuulkaas, kun se ei vaan onnistu. Yleensä noin puoli vuotta myöhemmin huomaan, että värit on vaivihkaa hiipineet meidän asuntoon. Yleensä se alkaa viattomasti tuosta mun rakastamasta vaaleasta turkoosista ja ennen kuin huomaankaan, olen livauttanut sekaan sinapinkeltaista ja vähän tummanpunaista. Siinä sitä sitten taas ollaan ja voinkin heittää hyvästit hillitylle ja hallitulle. Joka kerta. 

Viikon valinnat

Mun suosikki vanhaintavaraliikkeeni North End Roadilla oli taas kerran pullollaan vaikka mitä kivaa. Jos olis rajaton budjetti ja tilaa vaikka millä mitalla, niin olisin varmaan ostanut nämä kaikki. 

Ensimmäisenä silmiin osui tuo upea pyöreistä paloista koottu peili. Tykkään tosi paljon tuosta pyöreän muodon toistuvuudesta ja se, että peili on koottu paloista, tekee siitä ilmavan ja kevyen. Todellisuudessa se oli isompi kuin mitä tuohon kuvaan mahtui. 

Tarjoiluvaunua harkitsin jo ihan tosissani olohuoneeseen. Siitä olisi saanut oikein mainion sivupöydän, jolle olisi voinut asetella rennon kasan isoja kahvipöytäkirjoja. Näyttäisi myös tosi coolilta, jos sille asettelisi karahvin tai viinicoolerin ja rykelmän kristallilaseja. Jätin kuitenkin vaunun ostamatta, koska totesin, että se on liian suuri meidän olohuoneeseen. Sen sijaan tulin hankkineeksi tässä postauksessa näkyvän arkistolaatikoston. 

Kellarikerroksesta löytyi tämä 50-luvun henkinen sohva. Se näyttäisi varmasti upealta verhoiltuna jollakin kivalla kankaalla. Kuvittelin siihen kasan tyynyjä ja yhdistin sen mielessäni yksijalkaiseen ovaalin malliseen antiikkipöytään, eriparisiin puutuoleihin ja vintagekattokruunuun. 

Jos meillä olisi kunnollinen keittiö, niin sinne hankkisin ehdottomasti 50-luvun taittopöydän kaveriksi nämä hauskan väriset puujakkarat. Valkoista komuuttia harkitsin myös ihan vakavissani, koska keittiöön kaivattaisiin hiukan lisää kaappi- ja tasotilaa. Totesin sen kuitenkin tilaan nähden liian syväksi. Etsinnät siis jatkuvat edelleen. 

Mukavaa kesälauantaita!