Yritän tässä juuri vakuutella itselleni, että kyllä mä tästä kohta nousen ja lähden salille. Katson ihan vain pari juttua netistä ensin. Niinpä niin, tuttu vanha selitys. Ja tässä sitä edelleen ollaan, kaksi tuntia myöhemmin, yhä etsimässä inspiraatiokuvia. Mutta katsokaapas, mitä löysin, kun selailin myytäviä asuntoja. Tämä ei suinkaan ollut sieltä hienoimmasta päästä myyntikohteita ja itse tekisin monta juttua eri tavalla, mutta siitä huolimatta mua jotenkin kiehtoo tämä koti. Kuvat nähtyäni aloin heti miettiä, minkälaisia tyyppejä täällä mahtaa asua. Jotenkin musta tuntuu, että siellä asuu vähän boheemi, noin nelikymppinen pariskunta. Mies polttaa piippua ja työskentelee pienessä kustantamossa ja nainen on graafikko tai ehkä taideaineiden opettaja.
Näytin kuvat poikaystävälle, eikä se tajunnut tuon sohvan päälle ollenkaan, vaikka omasta mielestäni tuo sohva on ihana. Ja nuo mummohapsulamput! Aivan täydellinen myyssausnurkka. Itse olisin ehkä jatkanut tapettia vielä sohvan takaisellekin seinälle tai ainakin maalannut sen. Matto menisi mulla myös vaihtoon, mutta siitä huolimatta tämän kodin tunnelma sopii täydellisesti mun jokasyksyiseen pesänrakennusvimmaan. Syksyisin kaipaan kodikkuutta, tummia värejä ja sitä fiilistä, mikä syntyy, kun on sohvalla vilttiin kääriytyneenä lukemassa hyvää kirjaa ja ulkona viuhuu tuuli. Samat asiat, jotka taas kevällä ja kesällä tuntuu tunkkaisilta, on syksyllä ja talvella ihan luksusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti