Myrskyisen yön jälkeen heräsin ensimmäiseen lauantaiaamuun uudessa kodissa. Tuuli oli kaatanut kukkaruukut nurin parveekkeella, mutta sen kummenpaa tuhoa ei onneksi ollut päässyt syntymään. Vielä aamullakin tuuli oikein navakasti, kun kävin lähikaupassa ostamassa kahvimaitoa. Oli muuten hauska huomata, etten suinkaan ollut ainoa pyjamahousuissa kauppaan lähtenyt.
Elämä uudessa kodissa alkaa asettua uomiinsa. Vielä on toki järjestelemistä ja sisustuksen muokkaamisessa menee varmasti viikkoja tai kuukausia, mutta ainakin mulle alkaa hahmottua, mikä tähän kotiin sopii ja mitä tänne halutaan. Viime postauksessa taisin hehkuttaa vaatekaappitilan riittävyyttä. No, sanotaan nyt näin, että taisin arvioida vaatteiden määrän aika reilusti alakanttiin, sillä kaapit on jo sullottu ääriään myoten täyteen ja nurkissa pyörii vielä muutama kassillinen kausivaatteita vailla loppusijoituspaikkaa. Lisätään siis ostoslistaan jonkinlainen säilytyskaluste.
Olen oppinut, että tässä maassa kaikki ottaa aikansa. Mikään ei tapahdu saman tien tai yhdellä puhelinsoitolla, vaan kaikkien ihmisten ja asioiden perään saa aina soittaa vähintään kahdesti. Meidän piti saada nettiyhtyes toimintaan jo tällä viikolla, mutta eipä vaan ole mitään asian edistymiseksi tapahtunut. Livistin hetkeksi kahvilaan toimittamaan nettiasioitani. Toivottavasti ensi viikolla saadaan yteydet kuntoon. Sillä aikaa ehdin kuitenkin vähän maalailla seiniä ja laittaa kotia kuntoon. Mukavaa lauantaita!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti