Täällä eletään tällä hetkellä Bank Holiday -viikonloppua, eli toisin sanoen tämä maanantai on yleinen vapaapäivä. Olen käyttänyt tämän pitkän viikonlopun portfolioni tekemiseen ja kahden kokonaisen työpäivän jälkeen mulla on valmiina huikeat neljä sivua viidestätoista. Tässä vaiheessa alkaa tulla korvista ulos jo koko portfoliotouhu.
Olen minä kuitenkin ehtinyt vähän muutakin tekemään. Lauantaiaamuna kävin pienellä kirpparikierroksella ja löysin vanhaintavaraliikkeestä ruokapöydän, jollaista olen etsinyt. Kyseessä on kokopuinen ovaalin muotoinen pöytä sisääntaitettavalla jatkopalalla. Riittävän suuri, jotta voin levittää siihen piirustuspaperini ja tilaa jää vielä läppärille ja kahvikupillekin.
Kotiinkuljetus kuului hintaan ja pöytä toimitettiinkin meille iltapäivällä, mutta ongelmaksi muodostui liian kapea rappukäytävä. En saanut pöytää millään kannettua kokonaisena meidän asuntoon. Kuljettaja meni menojaan ja jäin yksin pöydän kanssa ihmettelemään, miten sen saisi purettua osiksi. Jalkaosa ja pöytälevy olivat kiinni toisissaan vain muutamalla mutterilla, mutta meidän työkalulaatikosta ei sattunut papukaijapihtejä löytymään, joten yritin vääntää niitä auki tavallisilla pihdeillä.
Naapurissa asuva vanhempi herrasmies oli pihallaan aitaansa korjaamassa ja huomasi epätoivoiset yritykseni ja tarjosi apuaan. Täytyy sanoa, että kyllä siinä meni hänenkin työkaluillaan melkoisen kauan, ennen kuin jalat saatiin irti.
Ajattelin, että olisi kohteliasta tarjota jotakin kiitosta konkreettisempaa. Niinpä leivoin eilen lusikkaleipien reseptillä pikkuleipiä, pakkasin ne kauniiseen lasipurkkiin ja vein naapurin sedälle kiitokseksi. Lopputuloksena kaikesta vaivannäöstä saatiin yksi kiitollinen uuden pöydän omistaja ja yksi iloisesti yllättynyt naapurin setä. Ei lainkaan hullumpaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti