Viikonlopun viettoon Lontoo-kuvien saattelemana. Pitkästä aikaa on luvassa myös ohjelmatonta ja suunnitelmatonta aikaa. Viime viikot on olleet aika stressaavia ja olen ihan tosissani kaipaillut sitä, että saisin olla hetkisen yksinäni ajatusteni kanssa. Tuntuu, että viime viikkoisen flunssan jälkeen olen ollut todella väsynyt. Tästä huolimatta nukataminen on ollut iltaisin tosi vaikeaa ja yöunet on jääneet vähiin. Ja sitten, kun olen viimein nukahtanut, niin olen nähnyt joka yö unta töistä. Todella rentouttavaa, eikö vaan.
Töissä eletään stressaavaa aikaa. Olen juuri nyt vähän projektien välissä. Entiset on loppuneet ja uudet alkamassa, mutta eivät vielä kuitenkaan kunnolla alkaneet. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että olen sopiva nakitettava ihan mihin tahansa hommaan. Yleensä tämä menee niin, että aamupäivällä ei ole mitään tekemistä ja sitten lounasaikoihin tipahtaakin yllättäen joku nakki, joka pitääkin hoitaa “mielellään jo eilen”-tyyppisellä aikataululla. Varmaan on monia, joita tällainen ei haittaa, mutta itse koen tämän todella stressaavaksi. Koskaan ei tiedä mitä joutuu seuraavaksi tekemään, milloin ja kenen kanssa, eikä hajuakaan siitä, mihin aikaan pääsee lähtemään töistä.
Ei mua haittaa, jos on paljon töitä, mutta mielelläni tekisin kunnolisia projekteja, joita sitten pystyn itse koordinoimaan ja samalla suunnittelmaan omaa ajankäyttöä ja työtaakan jakautumista, kuten mun toimenkuvaani kuuluu. Pidän siitä, että tiedän, mitä omissa projekteissani tapahtuu ja olen niiden kanssa ajan tasalla, mieluiten vielä askeleen edellä. Tiedän, että ne mun omat projektit on ihan kohta alkamassa, muttei kuitenkaan ihan vielä. Tiedän jo vanhasta kokemuksesta, että näissä välivaiheissa dottavan aika tuntuu välillä todella pitkältä.
Tänään on todellinen TGI Friday -olotila päällä. Vilkuilen vähän väliä kelloa, mutta puoli kuuteen on vielä lähes kolme tuntia. Onneksi nyt alkaa olla jo valoisaa töistä lähtiessä. Se nostattaa mielialaa. Haluan illalla ostaa perjantaipuskan, sulkea keittiön oven itseni ja tiskivuoren väliltä, sytyttää pari kynttilää ja istahtaa sohvalle. Ehkä luen kirjaa, ehkä kuuntelen musiikkia tai ehkä vain istun ja ajattelen. Mukavaa viikonloppua!
Mä vedän viestintään liittyvää hanketta ja iso plussa siinä on juuri se, että pystyy pitämään lankoja käsissään. Vaikka välillä hommat kasaantuu, niin senkin tietää aika hyvin etukäteen ja osaa varautua hektisimpiin jaksoihin. Eniten kuluttaa juuri tuommoinen odottelu, jos ei oikein tiedä, mihin pitää tarttua. Rentoa viikonloppua, onneksi tosiaan on perjantai!
VastaaPoistaMukavaa alkanutta viikkoa Kirsikka! Onneksi mulla alkaa ihan kohta loma, niin tulee odotteluunkin pieni tauko.
Poista