Brnoa ihastelemassa

Loman viimeistä päivää viedään. Olen nyt lomaillut puolitoista viikkoa, mutta itse asiassa aika tuntuu paljon pitemmältä. Jos saan vielä joskus kokea suomalaisen neljän viikon kesäloman, niin se tuntuu varmasti aivan uskomattoman pitkältä. Istun pöydän ääressä ja katselen ulos. Siellä on edelleen valoisaa, kiitos kesäaikaan siirtymisen. Huomenna tähän samaan aikaan olen vasta palaamassa töistä. Tuntuu varmaan oudolta tulla valoisaan aikaan kotiin. 

Tässä vähän tunnelmapaloja matkalta. Aloitetaan nyt ensin poikkiksen kotikaupungista, eli Brnosta, joka on asukasluvultaan Helsingin ja Tampereen välimaastossa. Brnosta sanotaan, että se on Tsekin tasavallan suurin kylä, mutta suomalaisiin kaupunkeihin tottuneelle se on kyllä ihan oikean kaupungin kokoinen. Merkittävimmät nähtävyydet ovat Spilbergin linna ja Pyhän Pietarin ja Paavalin katedraali. Linna oli jo valitettavasti mennyt kiinni, kun kiipesimme kukkulalle, mutta katedraalissa pääsimme käymään ja kiipesimme myös kellotorniin maisemia ihastelemaan. Oikeastaan koko keskustan rakennuskanta on vanhaa ja ihasteltavaa riittää kerroksittain gotiikasta jugendiin ja funkkikseen. Katsottavaa riitti oikein hyvin puoleksitoista päiväksi ja vähän jäi vielä seuraavaan kertaankin. 

Pääsiäinen sittenkin kotosalla

 Kotona jälleen! Meidän Gdanskin matka peruuntuikin viime hetkellä sairastumisen vuoksi ja  Tsekistä palattiin jo tiistai-iltana. Olenkin saanut nauttia jo ruhtinaalliset kaksi päivää mielipuuhastani, eli ihan vaan kotoilusta. Oikeastaan olen ihan tyytyväinen, että tässä kävikin näin, sillä anoppilan vierailun jälkeen on mukava nauttia oman kodin rauhasta ja kymmenien käveltyjen kilometrien jälkeen on kiva myös lepäillä vähän. Matkalla oli kuitenkin kivaa ja Praha hurmasi jälleen kerran, eikä Brnokaan todellakaan kylmäksi jättänyt. Matkakuulumisia tulossa lähipäivinä, kunhan saan kuvat muokattua. Prahassa oli isot pääsiäismarkkinat ja maalatut pääsiäismunat ovat sieltä. 

Tänään paistaa aurinko ja olohuoneessa on niin kuuma, että tätä kirjoittaessa oli pakko vetää verhot ikkunan eteen ja avata parvekkeen ovi. Täydellinen sää lähteä Holland Parkiin kahville. 

Loman odotusta

Tortaina alkaa loma. Siitä tulikin vähän pidempi, kuin alunperin ajattelin ja matkojakin siihen mahtuu kaksi. Alun perin suunnittelmissa oli vain pidennetty viikonloppu Tsekissä, mutta sen lisäksi menen perheen kanssa vielä käymään Gdanskissa pääsiäisenä. Mikäpä siinä, lomailuhan on mukavaa ja olen ehdottomasti kaupunkiloma tyyppiä. 

Mennään aivan ensimmäisenä käymään poikaystävän kotikaupungissa, Brnossa. Tämä on mulle ensimmäinen kerta kyseisessä kaupungissa ja innolla odotan noita kolmea päivää siellä. Kaupunki on kuulemma todella kaunis ja täynnä puistoja ja vanhaa arkkitehtuuria. Tämän jälkeen jatkamme Prahaan, missä vietetään seuravat kaksi päivää. Prahassa on tullut käytyä ennenkin, mutta hyvin pikaisesti. Siksi olenkin nyt tosi innoissani siitä, että nyt on vähän enemmän aikaa kierrellä kaupunkia ja valokuvata. Ah...Praha on ihana! Gdanskista en tiedä vielä mitään, mutta oletan, että sekin on kaunis kaupunki. Vanhempani ovat käyneet siellä ennenkin ja ovat tykänneet kovasti. 

Ompahan tässä nyt kaupunkilomaa oikein urakalla. Täytyy pitää huolta, että kameran akut on ladattu täyteen ja matkassa on riittävän monet mukavat kävelykengät. 

Brno

Praha

Gdansk

LKP - Luojan Kiitos Perjantai

Viikonlopun viettoon Lontoo-kuvien saattelemana. Pitkästä aikaa on luvassa myös ohjelmatonta ja suunnitelmatonta aikaa. Viime viikot on olleet aika stressaavia ja olen ihan tosissani kaipaillut sitä, että saisin olla hetkisen yksinäni ajatusteni kanssa. Tuntuu, että viime viikkoisen flunssan jälkeen olen ollut todella väsynyt. Tästä huolimatta nukataminen on ollut iltaisin tosi vaikeaa ja yöunet on jääneet vähiin. Ja sitten, kun olen viimein nukahtanut, niin olen nähnyt joka yö unta töistä. Todella rentouttavaa, eikö vaan. 

Töissä eletään stressaavaa aikaa. Olen juuri nyt vähän projektien välissä. Entiset on loppuneet ja uudet alkamassa, mutta eivät vielä kuitenkaan kunnolla alkaneet. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että olen sopiva nakitettava ihan mihin tahansa hommaan. Yleensä tämä menee niin, että aamupäivällä ei ole mitään tekemistä ja sitten lounasaikoihin tipahtaakin yllättäen joku nakki, joka pitääkin hoitaa “mielellään jo eilen”-tyyppisellä aikataululla. Varmaan on monia, joita tällainen ei haittaa, mutta itse koen tämän todella stressaavaksi. Koskaan ei tiedä mitä joutuu seuraavaksi tekemään, milloin ja kenen kanssa, eikä hajuakaan siitä, mihin aikaan pääsee lähtemään töistä.

Ei mua haittaa, jos on paljon töitä, mutta mielelläni tekisin kunnolisia projekteja, joita sitten pystyn itse koordinoimaan ja samalla suunnittelmaan omaa ajankäyttöä ja työtaakan jakautumista, kuten mun toimenkuvaani kuuluu. Pidän siitä, että tiedän, mitä omissa projekteissani tapahtuu ja olen niiden kanssa ajan tasalla, mieluiten vielä askeleen edellä. Tiedän, että ne mun omat projektit on ihan kohta alkamassa, muttei kuitenkaan ihan vielä. Tiedän jo vanhasta kokemuksesta, että näissä välivaiheissa dottavan aika tuntuu välillä todella pitkältä.  

Tänään on todellinen TGI Friday -olotila päällä. Vilkuilen vähän väliä kelloa, mutta puoli kuuteen on vielä lähes kolme tuntia. Onneksi nyt alkaa olla jo valoisaa töistä lähtiessä. Se nostattaa mielialaa. Haluan illalla ostaa perjantaipuskan, sulkea keittiön oven itseni ja tiskivuoren väliltä,  sytyttää pari kynttilää ja istahtaa sohvalle. Ehkä luen kirjaa, ehkä kuuntelen musiikkia tai ehkä vain istun ja ajattelen. Mukavaa viikonloppua!