Pidän valtavan paljon kartoista. Jotenkin vaan niitä ei koskaan väsy katsomaan ja ihmettelemään. Väritkin on niissä usein kauniit. Paljon turkoosiin taittuvaa vaaleansinistä. Kokosin makuuhuoneen seinälle pienen asetelman erilaisia karttoja. Eivät ne tosin oikeita karttoja ole, karttakuvioisia käärepaperiarkkeja, joita saa paikallisesta kirjakauppaketjusta parilla punnalla.
Tuo seinä on muuten tämän asunnon ainoa seinä, jota minun maalisutini ei ole vielä koskettanut. Se on maalattu Brittein saarten ylivoimaisesti suosituimmalla maalisävyllä, Magnolialla. Lähes jokaisessa näkemässäni vuokra-asunnossa on magnolian väriset seinät ja beige kokolattiamatto. Ja niin on myös meillä. Tai siis oli ennen kuin maalisuti alkoi vimmatusti viuhumaan.
Mietin, maalaanko seinän. Itse sävystä en pidä, vaikka pidän vaaleista ja murretuista sävyistä. Tuo nimenomainen nyt vaan on liian, no tunkkainen. Makuuhuoneessa se jotenkuten menettelee, kun muut seinät on maalattu viileillä sävyillä, jotka taittavat pois tuota persikkaisuutta. Ehkä odotan ainakin yli ensi viikolla tapahtuvan tupatarkastuksen. Huoltoyhtiö tulee nimittäin vuokraisännän puolesta tarkistamaan, missä kunnossa olemme pitäneet asunnon. Toivottavasti ei tule noottia maalaamisesta, tauluista tai irrotetuista kaapinovista. Tai sitten vaan tulkoon, jos on tullakseen, kyllähän ihmiset nyt kuitenkin saavat järjestää kodin mieleisekseen ja mikään ei kuitenkaan ole peruuttamatonta. Seinät saa aina maalattua takaisin, ah niin ihanan magnolian sävyisiksi ja ovet ruuvattua takaisin saranoilleen sitten joskus, kun lähdön aika koittaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti