Olen tähän mennessä onnistunut selättämään oikeastaan kaikki huonekaluihin liittyvät ongelmat, paitsi kaksi hyvin isoa ja ärsyttävää dilemmaa. Toinen niistä on meidän kammottava vaatekaappi, joka nyt on onneksi hoidettu piiloon verhojen taa ja toinen olohuoneessa majaileva nojatuolin turjake, joka on liian iso ja ylipäätään täysin turha kapistus.
Nojatuolin kanssa täytyy vain elää, mutta ainakin makuuhuoneen säilytyskaaos on nyt jollakin tavalla hallinnassa. Meillä on vaatekaappeina kaksi pyökinsävyistä lastulevykaappia, joiden laatikostot hädin tuskin enää liukuvat kiskoillaan. Aivan ensimmäiseksi pyysimme, että nämä kaapit poistettaisiin asuntomme inventaariolistasta ja että voisimme itse hankkia uudet kaapit tilalle. Tämä ei vuokraisännälle sopinut, koska kaapit kuulemma ovat vielä korjattavissa. Täällä kävikin sitten joku tyyppi niitä korjaamassa, lopputuloksena se, että laatikot eivät liu'u yhtään sen paremmin. Tässä vaiheessa ajateltiin, että Äh, antaa olla, koitetaan tulla näiden kanssa toimeen kunnes jossain vaiheessa hommataan uudet ja puretaan nämä vanhat kaikessa hiljaisuudessa ja jemmataan palasina uusien taakse piiloon. Jos vuokraisäntä haluaa, että ne säilytetään, niin säilytetään sitten.
Vielä ei kuitenkaan olla investoitu uusiin kaappeihin, joten otin käyttöön vanhan hyväksi havaitun verhokikan. Ovet irti ja verhot tilalle. Lisää ripustustilaa saatiin vetämällä kaapit hieman erilleen ja asentamalla tanko niiden väliin. Samaan koloon mahtui hyvin myös ruma yöpöytälaatikosto. Kompleksi kokonaisuudessaan kätkee taakseen yhtä sun toista. Kaappien takaa löytyy keittiökaappien ja vaatekaappien ovet, kaksi pöytälevyä ja niihin kuuluvat jalat, pari ylimääräistä verhotankoa ja imurinvarsi.
Ainoa ongelma oli oikeastaan kaapin päällä majailleet erinäiset romut ja roinat, jotka on pakko säilyttää jossakin, mutta joita ei oikein viitsisi katsellakaan. Siellä säilytetään mm. matkalaukkuja ja kausivaatteita ja muuta sellaista, mikä ei mahdu minnekään muualle. Mua häiritsi suunnattomasti erityisesti ne isot tummat matkalaukut siellä kaapin päällä. Kokeilin kaiken laista ratkaisua niiden peittämiseksi. Ihan ensin oli tarkoitus kiinnittää kattoon verhotanko, mutta meidän katto on varmaan tehty jostakin paperimassasta, koska se tanko pysyi katossa tasan kymmenen minuuttia ja rojahti sitten alas. Se siitä ideasta. Hiukan harmittaa, ettei kattoverho onnistunut, koska olin suunnitellut tuon seinämaalin kuvion alkamaan verhon kohdalta. Nyt kuvio katkeaa hölmösti kesken. No, ehkä sitten vihdoin, kun joskus saadaan ne uudet, syvemmät ja korkeammat kaapit, ratkeaa tämäkin ongelma.
Koska kattossa ei pysy mikään, eivätkä seinätkään oikein kestä verhovaijerin vetopainetta, päädyin lopulta ratkaisemaan ongelman askartelemalla pahvista sermin kaapin päälle ja kiinnittämään siihen verhon. Lopputuloksesta tuli ehkä vähän turhan hörselöinen mun makuun, mutta on se silti tuhat kertaa parempi kuin matkalaukkujen ja pahvilaatikoiden katseleminen.
