Viikonlopun kirppariostokset

Kävimme Kensington High Streetilla ruokaostoksilla ja poikkesimme kirpparille sadetta pitelemään. Ostin kesäksi ohuen puuvillapaidan. Myönnän olevani vaatteiden suhteen melkoisen kuviorajoitteinen, mutta pilkut, pallot, ruudut ja raidat kelpaavat aina. Joskus harvoin saattaa löytyä ihan kiva, maltillinen kukkakuosikin, mutta kaikki lepardit/pantterit/seeprat ynnä muut "sähäkät" kuosit jätän suosiolla hyllyyn. 

Mustia vintagelaukkuja löytyy kaapista jo kolme kappaletta, mutta tämä oli niin siro ja säilynyt niin moitteettomassa kunnossa, että uskon sille löytyvän käyttöä. Sisälle mahtuu juuri sopivasti puhelin, rahat, avaimet ja huulipuna. 

Nolotus maksimus

Asupostausta olen miettinyt jo pitemmän aikaa, mutta en vain ole saanut aikaiseksi. Tykkään katsella päivän asuja muiden blogeissa, mutta voi jestas miten omien asukuvien ottaminen jotenkin nolottaa. Ei asukuvissa nyt sinällään mitään noloa ole, mutta se kuvaustilanteen tunnelma on kyllä äärimmäisen vaivautunut ja epäluonnollinen. Kyllä on, vaikka kuvaan ihan yksin omassa kodissani. Parveketta pitemmälle en ole vielä kehdannut lähteä kuvaamaan ja tuskin lähdenkään, ainakaan ilman seuraa. Haluaisin mielelläni tuottaa sellaisia cooleja asukuvia, joissa astelen harkitun casuaalisti pitkin Lontoon katuja takki auki, laukku tyylikkäästi käsivarrella ja se ah, niin tärkeä take away -latte kädessä. Tai vielä parempaa, ilman takkia vuodenajasta välittämättä. Tiedätte varmaan mistä puhun, muotiblogien harkitun huolettomista kuvista, jotka parhaimmillaan huokuvat rentoa tyylikkyyttä tai pahimmillaan aiheuttavat tahattomia naurunpyrskähdyksiä. Jos lähden näitä yrittämään, niin epäilenpä kuuluvani auttamattomasti tuohon jälkimmäisten joukkoon. Parempi siis vaan pysytellä omien seinien sisäpuolella, kun tarpeeksi nieleskeltävää on jo näissäkin kuvissa. 

Nyt kun tuo kuvausasia on käsitelty, niin sananen asusta. Se on aikalailla mun ominta tyyliä. Pukeudun lähes aina leveähelmaiseen hameeseen tai mekkoon. Kaikki kuvan vaatteet ovat kirpparilta hankittuja, niin kuin 80 % vaatekaappini sisällöstä muutenkin. Musta hame on muokattu hameeksi French Connectionin mekosta. Hattu Accessoriesilta ja kengät TKMaxxista. 

Yksin kotona

Kuulun niihin tyyppeihin, jotka tarvitsevat suhteellisen paljon omaa aikaa. Olen kyllä sosiaalinen ja viihdyn seurassa, mutta tiiviin yhdessä olon jälkeen on aivan mahtavaa, kun saa viettää päivän yksin kotona. Parasta yksin kotona olemisessa on se, että saa rauhassa tehdä omia juttujaan ilman että tarvitsee huolehtia kenenkään toisen viihtyvyydestä. 

Mitä sitten oikein puuhaan, kun olen yksin kotona? No, tänä aamuna join aamukahvit keittiön lattialla aurinkoläikässä istuen ja puutarhakirjaa selaillen. Keittiön lattiasta on tullut suosikki aamukahvipaikkani viime aikoina. Aamuisin aurinko paistaa keittiöön ja lämpiminä päivinä avaan parvekeelle johtavan oven. Saatan myös aloittaa aamuni blogeja lueskellen tai pinterestiä silmäillen.  

Yksinolopäivien lempipuuhiin kuuluu ehdottomasti kaikenlainen järjestely, fiksailu ja puuhailu kotona. Järjestelen tavaroita vähän eri asentoon tai vaihtelen niiden paikkoja ja valokuvaan kotia. Teen kaikkea sellaista hienosäätöä, jonka päälle poikaystävä ei oikein ymmärrä. Siirrän maljakkoa kaksi senttiä oikealle ja totean, että Kyllä nyt on paljon parempi!

Tänään olen esimerkiksi lajitellut työkalut, sekä ompelu- ja askartelutarvikkeet olohuoneen arkistolaatikostoon, järjestellyt ylimääräiset tyynyt ja torkkupeitot koriin ja tehnyt arkkupöydälle uuden asetelman. 

Yleensä tällaisina päivinä kuuntelen myös musiikkia lähestulkoon aamusta iltaan. Meillä ei ihan kaikilta osin mene poikaystävän kanssa musamaku yksiin, niinpä kuuntelen yksin ollessani sitä kaikkein ominta musiikkia, eli 70- ja 80-lukujen rockia. Nautin siitä, että saan rauhassa laulaa mukana ja soittaa vaikka ilmakitaraa, jos niin haluan (ja usein haluankin!). Saatan viettää tuntikausia vanhoja musavideoita ja keikkataltiointeja katsellen. 

Voin myös rauhassa  kuunnella suomalaista musiikkia tai katsella vaikka suomenkielisiä videoita netistä ilman, että toinen tuntee olonsa ulkopuoliseksi. Samaan sarjaan menee leffankatselu. Katselen kaiken maailman When Harry Met Sallyt yksinäisten iltojen ratoksi. 

Onko muita, jotka tunnustavat nauttivansa yksinolosta? Mitä teet, kun olet yksin kotona?

Elämää vuokrahuonekalujen keskellä: Osa 1 - Operaatio vaatekaapin piilotus

Olen tähän mennessä onnistunut selättämään oikeastaan kaikki huonekaluihin liittyvät ongelmat, paitsi kaksi hyvin isoa ja ärsyttävää dilemmaa.  Toinen niistä on meidän kammottava vaatekaappi, joka nyt on onneksi hoidettu piiloon verhojen taa ja toinen olohuoneessa majaileva nojatuolin turjake, joka on liian iso ja ylipäätään täysin turha kapistus. 

Nojatuolin kanssa täytyy vain elää, mutta ainakin makuuhuoneen säilytyskaaos on nyt jollakin tavalla hallinnassa. Meillä on vaatekaappeina kaksi pyökinsävyistä lastulevykaappia, joiden laatikostot hädin tuskin enää liukuvat kiskoillaan. Aivan ensimmäiseksi pyysimme, että nämä kaapit poistettaisiin asuntomme inventaariolistasta ja että voisimme itse hankkia uudet kaapit tilalle. Tämä ei vuokraisännälle sopinut, koska kaapit kuulemma ovat vielä korjattavissa. Täällä kävikin sitten joku tyyppi niitä korjaamassa, lopputuloksena se, että laatikot eivät liu'u yhtään sen paremmin. Tässä vaiheessa ajateltiin, että Äh, antaa olla, koitetaan tulla näiden kanssa toimeen kunnes jossain vaiheessa hommataan uudet ja puretaan nämä vanhat kaikessa hiljaisuudessa ja jemmataan palasina uusien taakse piiloon. Jos vuokraisäntä haluaa, että ne säilytetään, niin säilytetään sitten. 

Vielä ei kuitenkaan olla investoitu uusiin kaappeihin, joten otin käyttöön vanhan hyväksi havaitun verhokikan. Ovet irti ja verhot tilalle. Lisää ripustustilaa saatiin vetämällä kaapit hieman erilleen ja asentamalla tanko niiden väliin. Samaan koloon mahtui hyvin myös ruma yöpöytälaatikosto. Kompleksi kokonaisuudessaan kätkee taakseen yhtä sun toista. Kaappien takaa löytyy keittiökaappien ja vaatekaappien ovet, kaksi pöytälevyä ja niihin kuuluvat jalat, pari ylimääräistä verhotankoa ja imurinvarsi. 

Ainoa ongelma oli oikeastaan kaapin päällä majailleet erinäiset romut ja roinat, jotka on pakko säilyttää jossakin, mutta joita ei oikein viitsisi katsellakaan. Siellä säilytetään mm. matkalaukkuja ja kausivaatteita ja muuta sellaista, mikä ei mahdu minnekään muualle. Mua häiritsi suunnattomasti erityisesti ne isot tummat matkalaukut siellä kaapin päällä. Kokeilin kaiken laista ratkaisua niiden peittämiseksi. Ihan ensin oli tarkoitus kiinnittää kattoon verhotanko, mutta meidän katto on varmaan tehty jostakin paperimassasta, koska se tanko pysyi katossa tasan kymmenen minuuttia ja rojahti sitten alas. Se siitä ideasta. Hiukan harmittaa, ettei kattoverho onnistunut, koska olin suunnitellut tuon seinämaalin kuvion alkamaan verhon kohdalta. Nyt kuvio katkeaa hölmösti kesken. No, ehkä sitten vihdoin, kun joskus saadaan ne uudet, syvemmät ja korkeammat kaapit, ratkeaa tämäkin ongelma. 

Koska kattossa ei pysy mikään, eivätkä seinätkään oikein kestä verhovaijerin vetopainetta, päädyin lopulta ratkaisemaan ongelman askartelemalla pahvista sermin kaapin päälle ja kiinnittämään siihen verhon. Lopputuloksesta tuli ehkä vähän turhan hörselöinen mun makuun, mutta on se silti tuhat kertaa parempi kuin matkalaukkujen ja pahvilaatikoiden katseleminen. 

Uutta keittiössä

Pieni kurkistus meidän keittiöön. Sitä on aika vaikea valokuvata, koska huone itsessään on niin pieni. Tässä postauksessa kerron tarkemmin yläkaappien tuunaamisesta. Tällä tuunauskierroksella poistin alakaapista oven ja kiinnitin tason alle verhovaijerin. Verhon taakse jää allaskaapin lisäksi myös pyykkikone, joka aikaisemmin näkyi ikävästi suoraan olohuoneeseen. 

Toinen olohuoneeseen näkyvä, ei niin kaunis, mutta välttämätön paha, on keittiössä sijaiseva boileri, jonka olen nyt kätkenyt julistetaulun taakse. Kaakelien ja parvekkeen oven väliin jäävän seinän pätkän maalasin mustalla liitutaulumaalilla.

   

Parvekeinspiraatiota Barcelonasta

Tarkastelin Barcelonaa aloittelevan parvekepuutarhurin näkökulmasta. Tiirailin siis kävellessämme koko ajan ylöspäin, että näkyykö siellä kivoja parvekkeita. Ja siellähän niitä näkyi. Tarvinneeko näitä nyt edes selitellä. Tuo ensimmäisen kuvan parveke varsinkin on aivan täydellinen. On lasiset pariovet, rautakaiteet, puiset ikkunaluukut ja valtavan kokoiset pelargonit. Jos tuonne lisäisi vielä allekirjoittaneen kahvikuppi kädessä, niin täydellisyyden ainekset olisivat kasassa. 

         

Sohvan muutto

Yksi syy, miksi halusin tänä perjantaina niin pikaisesti kotiin, oli siinä, että olin saanut edellisenä iltana päähäni vaihtaa sohvan ja ruokapöydän paikkaa keskenään. Halusin tietysti päästä kokeilemaan mahdollisimman pian, miltä uusi järjestys näyttäisi. Eihän sellaista riemua nyt viitsi lauantaiaamuun saakka lykätä. Niin siis ähisin ja puhisin kalusteet uusille paikoilleen. 

Uuteen tottuminen kesti vähän aikaa. Sohva vaikutti olevan jotenkin epätasapainossa pöytään ja kirjahyllyyn nähden. Kokeilin kaikenlaista, mutta tila on yllättävän kapea, eikä sohvan viereen mahtunut sivupöytää niin kuin olisin halunnut. 

Lähdin eilen käymään kirpparikierroksella ja kuinka ollakaan, yhdestä romuliikkeestä löytyi vanha peltinen arkistolaatikosto, joka mahtui mainiosti sohvan ja keittiön oven väliin. Hintakaan ei  päätä huimannut, nimittäin pulitin siitä 25 puntaa kuljetuksineen. Jos olisi löytänyt vastaavan jostain Sohon tai Shoreditchin vanhaintavaraliikkeestä, olisi tuohon saanut laittaa ykkösen eteen. Sen sijaan shoppailen ihan mielelläni North End Roadilla ja jätän cooliuslisät maksamatta. 

       

Perjantai-illan huumaa

Tylsimys täällä hei! Taidan tosiaan olla sellainen, ainakin työkavereiden mielestä. Jouduin nimittäin taas eilen selittämään yhdelle kollegalle, miksi en halua jäädä työpäivän jälkeen perjantaidrinkeille, vaan menen paljon mieluummin suoraan kotiin. Vastaanotto on joka kerta yhtä hölmistynyt. Kuka nyt kotiinsa haluaisi mennä? 

Niin, miksi tosiaan? No siksi, että töissä joutuu muutenkin viettämään aivan järjettömän paljon aikaa. Työt ja työmatka verottavat päivästä niin suuren osan, että arkena ei yksinkertaisesti ole aikaa harrastuksille, ystäville, parisuhteelle tai, no oikeastaan millekään. Itse olen arkisin kotona puoli seitsemältä, jos hyvin käy ja vasta seitsemän jälkeen, jos liikenne takkuaa.

Ainoa todellinen vapaa-aika on viikonloppuisin. Miksi lykkäisin viikonlopun aloittamista sekunnillakaan, kun se muutenkin tuntuu aina loppuvan liian aikaisin? 

Työkavereita näkee aivan riittävästi työajallakin ja sitten taas niitä ihmisiä, joista oikeasti haluaisi nähdä, näkee aivan liian harvoin. Meillä on töissä vielä lisäksi sellainen tapa, että perjantaisin jäädään toimistolle hengaamaan. Jaksaisin vielä ehkä innostua pubiin lähtemisestä, mutta toimistolla en kyllä viitsisi notkua yhtään pidempään kuin on tarvis. 

Tätä kaikkea en kuitenkaan kollegalle sanonut, vaan selitin kohteliaasti, että tykkään mennä kotiin ja minulla on yleensä suunniteltuna kaikenlaista kivaa kotiin liittyvää tekemistä perjantai-illaksi. 

Kerroin sitten, että mulla on yleensä tapana aloittaa viikonloppu ostamalla kukkakimppu kotiin. Saatan tehdä kierroksen lempikaupoissa ja tehdä kivoja löytöjä, niin kuin eilen, kun löysin outletista edulliset lakanat. Jos poikaystävä ei ole töissä, teemme treffit ruokakauppaan ja ostamme viikonlopuksi jotakin vähän parempaa syötävää, kuten vaikkapa jotakin hyvää juustoa. 

         

Kotona sitten siivoilen rauhassa, jos on tarvetta. Laitan koneellisen pyykkiä pyörimään ja järjestelen paikkoja. Haluan aloittaa viikonlopun siistissä ja kauniissa kodissa, jotta lauantaiaamun koittaessa ei tarvitsisi enää huolehtia muusta kuin siitä, joisinko kahvini sohvalla vai pöydän ääressä. 

Lopuksi pöyhin ja järjestelen sohvatyynyt ja illan päätteeksi käperryn mukavasti sohvannurkkaan lehden tai hyvän kirjan kanssa. 

Yleensä tämän selityksenkin jälkeen saan osakseni vähän hölmistyneen katseen. Täällä kun ei ole tapana sisustaa ja laittaa kotia samalla tavalla kuin Suomessa. Ensinnäkään monellakaan ikäiselläni kollegalla ei ole omaa kotia. Ei siis edes "omaa" vuokra-asuntoa, niin kuin meillä, vaan tosi monella on vain huone jaetussa vuokrakämpässä ja ymmärtäähän sen, ettei siellä viihdy samalla tavoin kuin asunnossa, joka on vain omassa käytössä. Täällä ei myöskään ehkä ole tapana sisustaa vuokra-asuntoja juurikaan. Suurin osa vuokra-asunnoista kun on kalustettuja. Mieluummin eletään sen kanssa, mitä on ja odotellaan, että ehkä joskus hamassa tulevaisuudessa on varaa siihen omistusasuntoon, jota sitten ehkä laittaa ja rempata. 

En tiedä, onko meillä koskaan varaa ostaa asuntoa Lontoosta, mutta en ole aikonut jäädä odottelemaan. Kuitenkin niin pienillä keinoilla ja suhteellisen pienellä vaivalla ja budjetilla voi saada todella paljon aikaan, vaikka asunto ei olisikaan oma. Ja kyllä niiden vuokranantajan huonekalujenkin kanssa oppii pärjäämään, kun vähän käyttää kekseliäisyyttä. Miksi odotella, kun voi elää kauniisti tässä ja nyt. 

Aurinkoista ja kaunista kevätviikonloppua!

Kurkistus parvekkeelle

Tämä on niitä päiviä, joiden ei toivoisi päättyvän lainkaan. Viimeinen lomapäivä nimittäin. Kävimme pidennetyllä viikonlopulla Barcelonassa, josta kotiuduimme eilen. Tänään oli yleinen vapaapäivä, joten töihinpaluu koittaa vasta huomenna. 

Lähdin reippaana jo aamupäivällä liikenteeseen. Kävin ostamassa läheisestä rautakaupasta multaa ja puutarhakeskuksesta kukkia parvekelaatikoihin. Iltapäivällä sitten istuttelin kukkia laatikoihin. Vaikka ostin isoimman säkin multaa, se riitti vain laatikoihin. Pari isompaa kasvia pitäisi vaihtaa suurempiin ruukkuihin ja niitä varten täytyy käydä hakemassa lisää multaa. Multasäkkien kantaminen onkin ihan ehdottomasti koko homman hikisin ja tuskaisin osuus.