Tässä pakatessa olen hämmästellyt, miten paljon tavaraa onkaan taas kaappeihin ehtinyt kertyä, vaikka edellisestä muutosta on vain vähän reilu vuosi aikaa. Onneksi olen aika hyvin oppinut tarvittaessa luopumaan turhasta roinasta. Astioita ei kuitenkaan voi koskaan olla liikaa. Keittiön kaappeihin onkin kertynyt kolmen vuoden Lontoossa asumisen aikana enemmän kahvikuppeja kuin kahden ihmisen taloudessa tarvitsisi. Tässä muutamia suosikkiastioita.
Vanha englantilainen posliini. Tämä on sangen hankala keräiltävä, koska oma makuni sijoittuu jonnekin minimalistisen ja retron välimaastoon. Tämän tyyppisiä astioita on tosi vähän tarjolla paikallisilla kirpputoreilla, tarjonnan keskittyessä pääasiassa maisemaposliiniin ja voimakkaan värisiin kukkakuvioihin.
Arabian vanhat astiat, erityisesti 1950-luvun pilkkukupit. Nämä olen tuonut mukanani Suomesta ja siellä käydessäni pidän silmät auki mahdollisen täydennyksen varalta. Englantilainen 1970-luvun retrokuppi ja Marimekon päärynäkuvioinen Oiva-kuppi ovat helposti yhdistettävissä vanhan Arabian kanssa.
Arjen käyttöastioina meillä on sinivalkoisia Falconin emaliastioita. Näitä löytyy lähes jokaisesta kulmakaupasta, kaikissa muodoissa ja monen kokoisena. Lisäksi löytyy erikokoisia piirasvuokia, joissa on helppo valmistaa uuniruokia. Niitä meillä on kahdessa eri koossa. Astiat ovat kevyitä, kestäviä ja vievät todella vähän kaappitilaa päällekäin pinottuna. Lisäksi pidän niiden ajattomasta ja yksinkertaisesta tyylistä. Ainoa miinus on se, ettei niitä voi laittaa mikroon. Haluan kuitenkin päästä eroon ruoan mikrottamisesta, joten sinällään se ei haittaa. Uudessa kodissa ei itse asiassa ole mikroa lainkaan. Hyvä niin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti