Kesälomailu on ollut taas avartavaa aikaa. Suomessa vietetyn viikon jälkeen tulimme kumpikin siihen tulokseen, että ensi kesänä haluttaisiin asua asunnossa, jossa on oma piha.
Ollaan taidettu saada pieni puutarhakärpäsen purema siitä, että tämän kesän aikana on ihan oikeasti saatu parvekkeella jotakin kasvamaankin. Mielessä on alkanut kytemään sellainen ajatus, että puutahanhoito vähän isommassa mittakaavassa voisi olla oikein kiva yhteinen harrastus. Nykyinen parveke on kuitenkin niin kapea, ettei siellä mahdu paljoa kasvattamaan, eikä varsinkaan aikaa viettämään. Kaksi ihmistä ei millään mahdu liikkumaan siellä ilman yhteentörmäystä.
Kas siellä he ovat, kaksi kypsään ikään ehtinyttä pienokaista. Söin yhden ja jätin toisen poikaystävän poimittavaksi. Olen oikeasti aika yllättynyt siitä, että nuo tosiaankin kypsyivät, koska ne ovat kasvaneet ilman kasvihuoneen suojaa, eikä ollut lainkaan varmaa, riittäisikö lämpö kypsyttämään tomaatit.
Aloitin jo innoissani puutarha-aiheisen Pinterest-kansion. Periaatteessa Englanti on puutarhojen luvattu maa ja puutarhanhoito on osa perienglantilaista kulttuuria, mutta Lontoo on kyllä vähän asia erikseen. Ei sillä, etteikö täältä puutarhoja löytyisi, mutta niiden koko ja kunto onkin sitten asia erikseen, erityisesti, kun on vuokra-asunnosta kysymys. Toiveissa siintäisi kohtuuhintainen 2 makuuhuoneen asunto omalla pihalla, lautalattiolla (tai mikä vaan materiaali, kunhan ei kokolattiamatto) ja valkoisella keittiöllä alueelta, jossa uskaltaa pimeälläkin liikkua. Koska ensimmmäisestä ja viimeisestä kriteeristä ei oikein voi kauheasti joustaa, saattaa olla, että keittiötä ja lattiaa joutuu katsomaan läpi sormien. Ei sitä kuitenkaan koskaan tiedä, sattuuhan niitä löytöjäkin joskus kohdalle.
