keskiviikko 20. huhtikuuta 2016

Pienessä keittiössä


Olen postannut todella vähän kuvia keittiöstä. Pidän siitä kyllä, vaikka suunnittelisinkin vähän toisenlaisen, jos tämä kämppä olisi oma. Syy vähiin kuviin on siinä, että se on niin pieni. Ilman laajakulmaobjektiivia kuvista ei saa paljonkaan tolkkua ja todella harvoin tulee nykyään ruuvattua laajakulmaa kameraan. Toisekseen, juuri tuosta pienuudesta johtuen, yksi kuppi ja lautanen työtasolla saa keittiön näyttämään sotkuiselta. 

Pesukone on Englannissa aina keittiössä. Meillä se on altaan vieressä verhon takana. Alakaappeja on siis käytännössä vain tuo altaan alapuolinen tila aina nurkkaan saakka. Toiselle seinälle mahtuu lieden lisäksi vain matala jääkaappi. Koska täällä ei myöskään tunneta roskavaunua tai kuivauskaappia, vievät roskis ja astiankuivausteline kallisarvoista taso- ja lattiatilaa. Onneksi roskis pysyy tasapainossa tuossa kynnyksellä ja on itse asiassa todella kätevä siinä. 


Mitään ylimääräistä ei keittiöön kyllä mahdu, ei mikroa tai muita laitteita. Jos ruokaa pitää lämmittää uudelleen, se tapahtuu siten, että uuni laitetaan päälle 200 asteeseen, ruoka emalilautaselle ja lautanen saman tien uuniin. 5-10 minuutissa uuni on yleensä lämmennyt sen verran, että ruoka on kuumaa. 

Varsinaista kahvinkeitintäkään ei taloudestamme löydy. Joskus juuri maahan muuttaneena hankin kyllä kahvinkeittimen, mutta lahjoitin sen aika pian pois. Suodatinpussien etsiminen osoittautui välillä hankalaksi. Niitä ei löytynyt kuin isommista kaupoista ja silloinkin yleensä väärän kokoisena, valkaisemattomista pusseista nyt puhumattakaan. Aloin siis keittämään kahvia pressopannulla,kuten kaikki muutkin tuntuvat tekevän.

Olen oikeastaan aika tyytyväinen, että olen oppinut, ettei ruuanlaittoon tarvita sen erikoisempia vempaimia. Tiskaaminen sujuu ihan mukavasti käsinkin, kun vaan muistaa tiskata pieniä määriä ja usein. Jos nyt jotakin laitetta toivoisin, niin sauvasekoitin olisi kyllä aina silloin tällöin tarpeen. Muutoin meidän keittiöstä löytyy kaikki tarpeellinen ja tarpeetonkin, nimittäin tuon ruman boilerin sijoittaisin kyllä jonnekin muualle, jos vain voisin.  


maanantai 18. huhtikuuta 2016

Mattodraamaa


Olen jo varmaan monta kertaa todenut, että ruma vanha kokolattiamatto aihettaa kodissamme päänvaivaa. Jälleen kerran päätin koittaa uutta taktiikkaa tämän ongelman selättämiseksi. Otin mallia makuuhuoneesta, jossa on yllättävän hyvin toiminut kerrostettu tyyli. Kaikkihan alkoi siitä, kun olin täysin tuskastunut kupruilevaan kokolattiamattoon ja epäonnistuneisiin yrityksiin saada pienet puuvillamatot pysymään sen päällä paikoillaan rutistumatta. Matot olivat myös liian pienet peittämään kaikkia lattia ongelmakohtia. Koska sillä hetkellä ei ollut budjettia suureen ja paksuun villamattoon, joka olisi vrmasti pysynyt hyvin paikoillaan ja peittänyt tarpeeksi, päätin epätoivoissani kokeilla kirpparilta hankkimaani intianpuuvillaista päiväpeittoa lattialle. Hain rautakaupasta mattoteippiä ja kiinnitin sen avulla peitteen kokolattiamattoon. Se oli varsin hikistä hommaa, kun peite piti pingottaa niin tiukaksi kuin mahdollista, mutta lopulta se oli ja pysyi paikoillaan oikein hyvin. Koska peite tietysti on aika paljon littanampi kuin oikea matto, näyttää se hieman orvolta yksinään. Sopiva lopputulos syntyi, kun kerrostin pikkumatot peitteen päälle. 


Olohuoneessa olen kokeillut ensin kahta puuvillamattoa, joulunaikoihin lehmäntaljaa ja hiljattain päädyin taas teippaushommiin, sillä kaapissa odotteli vielä toinen samanmoinen raidallinen intianpuuvillapeite kuin makuuhuoneessakin. Nyt viimeisimpänä silauksena asetin puuvillamatot poikittaissuunnassa peitteen päälle. Joskos tämä draama nyt viimein olisi mattojen osalta tässä. Kunnollisiin mattoihin panostetaan mieluummin sitten seuraavassa asunnossa, jossa toivottavasti onkin sitten ihan oikeat lattiat. Musta nimittäin tuntuu, että olen saanut kokolattiamatoista tarpeekseni loppuelämäkseni.


lauantai 16. huhtikuuta 2016

Kahvilasuositus Prahaan


Arkkitehtuurin ja vanhojen rakennusten ystävän kannattaa vierailla Prahassa käydessään Grand Cafe Orientissa. Rakennus ja kahvilan sisustus edustavat tyyliltää tsekkiläistä kubismia, joka muistuttaa paljon hieman myöhemmin muotiin tullutta ja edelleenkin erittäin suosittua art decoa. Talolla, jossa kahvila sijaitsee, on muuten aika viileä nimi. Sitä kutsutaan nimittäin Mustan Madonnan taloksi. 

Kahvila ehti alun perin olla auki vain kymmenen vuotta, kun kubismi meni pois muodista ja asiakkaat päätyivät juomaan kahvinsa trendikkäämmissä paikoissa. 2000-luvulla se kuitenkin avattiin uudelleen ja siitä on tullut valtavan suosittu. Kahvilan sisustus on säilytetty lähes sadan vuoden takaisessa asussaan ja tila on mielestäni uskomattoman tyylikäs ja elegantti. 

Kahvilakulttuuri Tsekissä ei todellakaan ole mitään liukuhihnaltakermavaahtomössöäpahvimukissa -tyyppistä kertakäyttökulttuuria, vaan vähän samaan tapaan, kuin naapurimaassa Itävallassa, kahvi sekä tarjoillaan, että nautitaan tyylillä. Kahviloita on valtavasti ja valinnan varaa siis riittää. Kahviloiden tyyliin, sisustukseen ja viihtyisyyteen on yleensä tosiaankin panostettu ja juoman tarjoilevat pääasiallisesti ammattitarjoilijat, eivätkä vain kesätöitä paiskivat opiskelijat. Kahvi tuodaan pöytään pienellä hopeisella tarjottimella ja sen kaverina on aina vesilasi ja pieni makea suupala. Me likes!



tiistai 12. huhtikuuta 2016

Tyynyhullun kevätinnostus


Mä niin tykkään sohvatyynyistä. Vaihdan olohuoneen tyynynpäällisiä melkein yhtä usein kuin paitoja. Yleensä suosin H&M Homen tyynynpäällisiä, sillä ne on suhteellisen edullisia ja jatkuvasti uudistuvasta valikoimasta löydän lähes joka kerta jotakin mieleistä. Kuvassa näkyvä sinivalkoinen päällinen on viimeisin hankinta. 

Tyynynpäällisiä on myös kiva ommella itse. Niitä on helppo tehdä ihan vaikka käsin ompelemalla, samalla telkkaria katsellen. olen löytänyt tosi ihanan kangaskaupan Notting Hillistä. Siellä on kivojen kuosien lisäksi myös kissa. Viimeksi kun kävin siellä, kissa nukkui laatikossa ikkulaudalla ja pääsin vähän silittämäänkin. Ostin kahta tyynynpäälliskangasta, joista toinen, kelta-valkoinen, taitaa päätyäkin kesähameeksi. Puna-valkoisesta ehdin jo pyöräyttää sohvalle yhden päällisen. Näyttää jotenkin niin keväisen raikkaalta. 



tiistai 5. huhtikuuta 2016

Prahassa


Tekee mieli viipyä lomakuvissa vielä hetkisen. Yllä oleva kuva on otettu lähtöpäivän aamuna ja silloin oli hetken aikaa aivan ihana keväinen auringon paiste. Asunto, jossa yövyimme, oli aivan tuossa lähellä, hieman ylempänä rinteessä. Tältä kukkulalta jatkettiin sitten alemmas Vltavan rantaan. Aamu oli niin lämmin, että syötiin aamiaista kahvilan terassilla. Vanhassa kaupungissa käveltiin ristiin rastiin ilman kiirettä ta sen tarkempaa päämäärää. Samalla ihasteltiin pääsiäiskoristeluja ja kierreltiin markkinoita. 











lauantai 2. huhtikuuta 2016

Ensimmäinen lämmin kevätpäivä ja erään aikakauden loppu


Täydellisen aurinkoinen kevätpäivä päättyi harmaaseen sateiseen iltaan. Onneksi ensimmäiset pisarat putosivat vasta siinä vaiheessa, kun oltiin jo ihan kotiovella. Käytiin tänään Chelseassa shoppailemassa oikein luvan kanssa ja tarkoituksellisesti. Poikkikselle piti nimittäin löytää toimistokelpoista vaatetta ja sitä varten käytiin mm. T. M. Lewinillä hankkimassa kunnollisia kauluspaitoja. 
Tässä on ilmassa sellaista aikakauden loppumisen fiilistä. Ensi viikosta lähtien me ollaan ihan ensimmäistä kertaa molemmat töissä toimistossa ja ns. toimistoaikaan. Tähän saakka poikaystävä on tehnyt kolmivuorotyötä. Jatkossa meillä on paljon enemmän yhteistä aikaa ja yleensä kaikki viikonloput vapaita. Kevät tuo tullessaan siis monen monta yhteistä viikonloppukävelyä. Toisaalta asialla on myös kääntöpuolensa ja vähemmälle jäävät nyt mun järjestämät tyttöjen illat ja röhnääminen sohvalla Benin, Jerryn ja romanttisten komedioiden kera. Siitä huolimatta, nyt on hyvä näin, sillä vuorotyö on tosiaan rasittanut poikkiksen terveyttä ja mielialaa. Uskon, että molemmat vielä hyödymme siitä, että toinen saa säännöllisen elämänrytmin ja kunnolliset yöunet.