Syksyinen inspiraatiokoti

Yritän tässä juuri vakuutella itselleni, että kyllä mä tästä kohta nousen ja lähden salille. Katson ihan vain pari juttua netistä ensin. Niinpä niin, tuttu vanha selitys. Ja tässä sitä edelleen ollaan, kaksi tuntia myöhemmin, yhä etsimässä inspiraatiokuvia. Mutta katsokaapas, mitä löysin, kun selailin myytäviä asuntoja. Tämä ei suinkaan ollut sieltä hienoimmasta päästä myyntikohteita ja itse tekisin monta juttua eri tavalla, mutta siitä huolimatta mua jotenkin kiehtoo tämä koti. Kuvat nähtyäni aloin heti miettiä, minkälaisia tyyppejä täällä mahtaa asua. Jotenkin musta tuntuu, että siellä asuu vähän boheemi, noin nelikymppinen pariskunta. Mies polttaa piippua ja työskentelee pienessä kustantamossa ja nainen on graafikko tai ehkä taideaineiden opettaja. 

Näytin kuvat poikaystävälle, eikä se tajunnut tuon sohvan päälle ollenkaan, vaikka omasta mielestäni tuo sohva on ihana. Ja nuo mummohapsulamput! Aivan täydellinen myyssausnurkka. Itse olisin ehkä jatkanut tapettia vielä sohvan takaisellekin seinälle tai ainakin maalannut sen. Matto menisi mulla myös vaihtoon, mutta siitä huolimatta tämän kodin tunnelma sopii täydellisesti mun jokasyksyiseen pesänrakennusvimmaan. Syksyisin kaipaan kodikkuutta, tummia värejä ja sitä fiilistä, mikä syntyy, kun on sohvalla vilttiin kääriytyneenä lukemassa hyvää kirjaa ja ulkona viuhuu tuuli. Samat asiat, jotka taas kevällä ja kesällä tuntuu tunkkaisilta, on syksyllä ja talvella ihan luksusta. 

Kurpista-aika

...ja  nukkumaanmeno aika. Olen tässä maannut sohvalla viimeiset puoli tuntia ihmetellen, että mikä mulla oikein on, kun niin pajon väsyttää. Taitaa vaan johtua tuosta talviaikaan siirtymisestä, vaikka päivä onkin ollut melkoisen täynnä toimintaa. 

Tykkään talvesta ja syksystä, mutta kyllä mä ehkä silti pärjäisin ilman kellojen siirtämistäkin. Jotenkin tuntuisi mielekkäämmältä, että valoa riittäisi päivällä vähän pidempään, vaikka aamuisin sitten olisikin vastaavasti pimeämpää. 

Kävin eilen kurpitsa ostoksilla. Hankin yhden ison lyhtyä varten ja muutamia pienempiä koristekurpitsoja, jotta sisälläkin olisi jotakin sesonkiin liittyvää koristetta. 

Must I have must have?

Mä olen elänyt niin pitkään sisustuksen suhteen sellaista "making the most of it" -elämää, että multa on oikeastaan ihan täysin hukassa ajatus siitä, mitä mä oikeasti haluaisin. Monella on olemassa toivelista esineistä ja kalusteista, jotka he hankkisivat, jos kaikki olisi mahdollista. Mä olen viime aikoina miettinyt, mitä ostaisin, jos voisin hankkia ihan mitä vaan ja voi kuulkaa, että se onkin vaikeaa. En vaan kerta kaikkiaan saa päähäni yhtäkään sellaista "pakko saada" -esinettä, vaan minun toiveeni menevät ennemmin sinne "jotakin tämän tyyppistä"-osastolle. Tässä muutamia kivoja juttuja, jotka hankkisin mielelläni, jos rahaa tai tilaa olisi. 

Tällä hetkellä mun silmääni tuntuu miellyttävän tämän tyyppiset, kevyet ja sirot vintage-sohvat, mielellään oikein kunnon "mummonkammari"-kankaalla.

Toinen juttu, josta tykkäisin kovasti, on tällainen marokkolainen pouffi, joita on viime aikoina näkynyt kovasti lehdissä ja Pinterestissä. Valinta valkoisen ja ruskean välillä tuottaisi kyllä vaikeuksia. 

Kolmas valinta osuisi tämän tyyliseen samettiverhoiltuun nojatuoliin. Mielellään vintage-sellaiseen ja tuon väriseen kuin tässä alla olevassa kuvassa. Jotenkin se vaikuttaa siltä, että sen syliin olisi täydellisttä käpertyä lukemaan hyvää kirjaa tai hörppimään lämmintä kaakaota. 

Tällä hetkellä haaveilen myös siitä, että voitaisiin ostaa poikaystävälle paremman näköinen tietokonepöytä, siis ihan kunnollinen pöytä, eikä vain levy putkijaloilla. Edullinen ratkaisu voisi olla vaikkapa tämä Ikean työpöytä. Jos meillä olisi ylimääräinen makkari, tekisin siitä työhuoneen. Laittaisin kaksi tällaista pöytää vastakkain keskelle huonetta. 

Sitten, jos olis käytettävissä todella iso tukko rahaa ja voisi oikein höveliksi heittäytyä, hommaisin varmaan Agan lieden. Todellisuudessa ottaisin mielelläni ihan minkä tahansa puuhellan, jos vain sellaisen käsiini saisin.  

Entäs teillä, onko teillä "must have" -lista vai onko toiveet enemmän "jotakin tämän tyyppistä"? 

Melkein kuin mummolassa

Innostuin eilen tekemään pullataikinan ja tavallisten korvapuustien lisäksi päätin koittaa myös Bostonkakkua. Kakku onnistui hyvin ja sitä naposteltiin tänään aamukahvin kanssa. Tunnelma oli kuin mummolassa ikään. Kakkualusta, kynttilänjalat ja pienet kukkakupit...enää puuttuisi vain hapsureunainen plyysivaljostiminen valaisin (jollaisesta muuten salaa haaveilen) ja mummolatunnelman ainekset olisivat kasassa.

Asiasta tuhanteen, kuvassa näkyy nyt myös meidän uusi ruokapöytä. Se pitäisi jossakin vaiheessa maalata/käsitellä uudelleen, mutta en ole vielä ihan varma, mitä sille tekisin. Tyyliltään se saisi olla tällainen, eli jalkaosa tumma ja kansi vahattu. 

Viikonloppu paketissa

Kahvia ja kasa kirjoja. Siinäpä varmaan ne tärkeimmät. Mulla on lisäksi kukkakaalipitsa uunissa ja kohta päästään syömään. Ehkä käydään vielä illan pimennyttyä pienellä kävelyllä, jos jaksetaan. Sitten alkaakin jo olla viikonloppu pulkassa. 

Tässä parin päivän aikana on tullut tehtyä hyviä hankintoja talvea varten ja laitettua kotiakin vähän syksyisempään kuosiin. Eilen tein täydennystä vaatekaappiin ja tänään kävin Tigerissa  täydentämässä kynttilävarastoni. Kotimatkan varrella poikkesin vielä kirpparilla, josta nappasin vähän lukemista pimenevien iltojen ratoksi. Nyt vaan pitäisi päättää, aloittaako F. Scott Fitzgeraldista vai Umberto Ecosta. 

Syksyä kohti

I know, I know...Päivitystahtini on ollut viime aikoina, no oikeastaan täysin olematon. Mutta siihen on ihan pätevä syy. Olen nimittäin jo pitkään ollut aika tyytymätön nykyisessä työpaikassani ja kesäloman jälkeen päätin laittaa pyörät pyörimään työnhaun suhteen. Työskentelen luovalla alalla, jossa työnhakuun tarvitaan portfolio ja koska entinen portfolioni oli valmistumisen ajoilta, jouti se jo roskiin. Suunnittelin ja kokosin siis uuden potfolion ja tähän meni ihan uskomattoman paljon aikaa. Yhden viikonlopun olin välissä kipeänä, mutta muuten käytin portfolion tekoon syyskuun kaikki viikonloput ja monen monta arki-iltaa. Nyt se on viimein tehty ja arvatkaa vaan, olenko odottanut tätä viikonloppua ja sitä, että saan taas hyvällä omallatunnolla tehdä, mitä huvittaa. 

Aamukahvin jälkeen suuntasin Kensington High Streetille tekemään vähän ostoksia ja samalla etsiskelin syksyn merkkejä. Melkoisen vihreältä näyttää ulkona edelleen ja meidän parvekkeellakin on vielä suurin osa kesäkukista hengissä (neljän viikon heitteillejätöstä huolimatta). Itse asiassa saisivat jo pian kuukahtaakin, koska mieleni tekisi jo istuttaa kanervia ja muita ihania syyskukkia. 

Alkavaa sesonkia silmällä pitäen, hankin pari lämpöistä kaulahuivia ja huopahatun, hattuihminen, kun olen. Koitin lyödä kaksi kärpästä yhdellä iskulla ja valitsin värisävyt niin, että ne sopivat sekä sinisen syystakin, että violetti-mustan talvitakin kanssa. Nyt sais vaan tulla kunnon hattu- ja huivikelit.